Kotona on vielä 5 pentua,
2 lensi suureen maailmaan maanantaina ja tiistaina.
8 viikkoa on mennyt nopeasti,
se on ollut täynnä paljon työtä ja taas työtä, hurja määrä
iloa ja naurua, rakkautta ja lämpöä.
Mitä muuta voisikaan toivoa, kuin kaikkea
parasta kotoa pois muuttaville purkkajengiläisille.
Ikävä tulee kaikkia,
iltaisin mietin huolesta surkeana, että onhan
kaikilla pennuilla hyvä olla,
onhan niillä turvallinen olo, ettei niiden tarvitse
itkeä itseään uneen, vaan omistaja sitä lohduttaa
sen suuressa ikävässä ja surussa.
Se ei voi ymmärtää
mitä sille on tapahtunut,
miksi siskot ja veljet tai emo ei tule
kun se alkaa itkeä?
Elämä on nyt muuttunut,
nyt pitää pärjätä.
Nyt pitää oppia paljon suuren maailman asioista,
joista ei ollut tietoakaan turvallisessa omassa
kodissa, jossa se syntyi ja kasvoi
iloiseksi ja luottavaiseksi junioriksi.
Toivoisin kaikilta pentujen omistajilta
paljon paljon kärsivällisyyttä, rakkautta ja lämpöä
pienen pientä pentua kohtaan,
sen tulee saada tuntea turvallisuutta ja siihen tulee
luoda nyt se tärkeä side, joka kantaa koko sen lopun elämän.
Tässä vielä kerran viikko kuvat purkkajengiläisistä,
pian keskityn 2 pentuun jotka jäävät kotiin kasvamaan,
joidenka elämää voitte blogin välityksellä seurata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.