CLOUDMOORE CORGIT

CLOUDMOORE CORGIT

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Ompun synnytyskertomus

Tapahtumarikas viikonloppu takana,
omat silmät väsymyksestä vieläkin niin sumeana,
ettei tässä silmälasit enää auta, uni ehkä paremminkin.

Vaikka hurjan urakan oikea tekijä onkin Omppu.
Niinkun harva synnytys, niinkuin ei tämäkään, mennyt
synnytysoppaiden mukaan, joskus kannattaa
luottaa ja kuunnella narttuaan.
Kun sen hyvin tuntee, siitä näkee paljon asioita,
joita on hankala jännittyneenä ja joskus huolesta hermostuneenakin
vaikea lukea oikein.


Ompun lämpöjähän mittailtiin pari kolme kertaa vuorokaudessa jo muutaman viikon
ajan, itse odottelin synnytyksen käynnistymistä viikonlopulle,
vaikka 63 kvrk olisi seuraavan viikon keskiviikolle.
Ensikertalaiset usein synnyttää aiemmin.


Perjantai iltana puoli 9 aikaan, lämmöt oli 37,3. Onneksi tavarat oli laitettu
valmiiksi, tarvitsi siis laittaa yöksi kello soimaan useampaan kertaan,
ihan varmuuden vuoksi, jos hiljaisempana hetkenä sattuisi nukuttamaan.
No, eipä juuru nukuttanut ei.. 
Klo 5 lämmöt putosi 36,8 asteeseen pysytteli matalana ja 37 tuntumassa 
päivään asti, puolen päivän jälkeen lämmöt keikkui 37,5. Sitten ne jälleen vähän laski ja
alkoi nousta kohti normaalia myöhemmin illalla. 21.30 ulkona
se yritti tikistellä kakkaa ja kulki selkä köyryssä. Tästä aina tiedän,
että nyt se on menoa.
Näkyvämmät supistukset alkoi.
Niitä tuli harvakseltaan ja Omppu oli tapansa mukaan
rauhallinen. Toki melko väsynyt maraton avautumisvaiheesta.
Tässä vaiheessa se alkoi katsella vesikupin lisäksi jotan muuta,
tarjosin laktoositonta kermaviiliä ja raakaa kananmunan keltuaista, ripaus sokeria.
Ja Omppu kiskaisikin sen mielellään. Omppuhan oli viimeisen 
viikon kantoajastaan syönyt todella huonosti.
Tämän jälkeen se otti kunnon unet.
Heräili, kävi ulkona jonka aikana voimakkaat
supistukset alkoikin, ensimmäinen pentu, uros syntyi 01.19,
se tuli takajalat edellä ja teetti töitä Ompulla ja minulla,
että ulos saatiin. Omppu otti rauhallisesti apua vastaan.
Pentu kuivailtiin ja osoittautui oikein pontevaksi.
Omppu rauhoittui jälleen huilaamaan ja ottikin unet.
Heräsi, käytiin jälleen ulkona, jossa voimakkaat supistukset alkoi ja
vähän yli klo 4 syntyi narttu pentu pää edellä.
Olin vähän huolissani, kun synnytys ei joutunut nopeammin,
mutta jotenkin Omppu oli niin varman oloinen tekemisistään ja
ei vuotanut vihreää, eikä sikiönesteitä valunut.
Nukkui jälleen kunnon unet ja sama alkoi alusta,
käytiin ulkona ja heti sen jälkeen alkoi voimakkaat supistukset ja
narttu pentu syntyi 8 maissa.
8.40 tulikin sitten vauhdikkaammin uros pentu.
ja sitten taas sama, Omppu otti unet ja ulkoilun jälkeen
alkoi voimakkaammat supistukset n klo 11 ja tunsin vain 1 takajalan ja hännän.
Teetti kovasti työtä että sain varovasti etsittyä toisen jalan 
ja niistä sitten napakammin kiinni. Pennun jalat oli ihan valkoiset
ja vetelät. Pikkuhiljaa avitin pentua liukuvoiteen avulla ulos.
Se oli suuri pentu ja kuollut.
Supistelut jatkui pennun syntymän jälkeen ensin harvakseltaan ja
voimistui sitten ja  
vaille 1 päivällä syntyi narttupentu.
Jälleen Omppu asettui nukkumaan, 
massua tunnustellessa tuntui "jotain" ja
tyttäreni sanoi, että kun hän silitteli siitä,
se muljahti.  Epäilin hetken, että jos se on virtsarakko ja
heilahti Ompun saadessa vielä jälkisupistuksia.
Omppu jälleen heräili uniltaan ja käytiin taas ulkona.
Mitä mitä? vielä?
Voimakkaat supistukset alkoi jälleen ja 14.40 syntyi
takajalat edellä narttupentu,
joka oli vetelä.
Haukkoi henkeään ja oli vaalean värinen.
Nuorin tyttäreni on seurannut meillä pentujen syntymää
pienestä saakka ja hänestä  onkin suuri apu aina.
Putsasin imulla pennunsuun ja nenän.
Hyvin harvakseltaan haukkoi henkeä ja olin epäileväinen
jaksaako se elää? Tyttäreni sanoi, että minä haluan auttaa ja yrittää
edes. Ja annoin auttaa, tarmokkaasti lämmin vesi pakkauksen
päällä hän hieroi pentua pyyhkeellä puolisen tuntia ja kokoajan pentu hengitti
tarmokkaammin ja alkoi toipua.
Pentu annettiin emolle ja muiden pentujen joukkoon,
jossa se pikkuhiljaa alkoi piristyä. Ensin se ei innostunut imemisestä,
mutta muutama tunti myöhemmin tarttui nisään ihan itse ja
oli kuin kaikki muutkin pennut, ponteva ja jäntevä.
No.. matka oli pitkä ja raskas.

Synnytyksen aikaan, minulla kävi ajatuksia siitä, että alanko soitella
apua eläinlääkäriltä, kun synnytys on "hidas",
mutta päätin sitten luottaa Omppuun. Tämä on sen "tyyli".


Hyvä niin, homma hoidettu ja nyt ihmetellään uusia elämän alkuja.
Omppu pääsi pesuille ja vaihdeltiin puhtaat aluset.
Voi sitä Ompunkin katsetta, kun se rauhoittui katselemaan
pentujaan!  Palkaksi paistettiin voissa, iso läjä verilettuja,
Ompulle!
 

 


 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti