Pitkä tie Piteåån!

Hurjuutta on monenlaista,

yks lajeista on nämä hurjat näyttelyreissut

joita voimien tunnoissa suunnitellaan ja

koirat ilmoitetaan zuitzait zukkelaan millon minnekkin!

Tälläkertaa hurjuuden kohteena oli Piteån kansainvälinen 

koiranäyttely Ruotsissa.

Perjantai päivänä pakattu auto ja

aikainen nukkumaan meno.. oli hieno suunnitelma.

Noh.. aina ei mene niinkuin strömsössä ja

nukkumaan menokin.. meni myöhäiseksi.

Kokonaista reilun 2 tuntisen ehdin nukkumatin matkassa

mennä, kun puhelin alkoi piipata armotonta herätystä

lauantai aamuyöllä klo 2. 

Onneksi valmiiksi varatut vaatteet ja eväät odotti

enää kahviautomaatin hurinaa ja

sitten oltiin jo ON THE ROAD.

669km edessä..

Mukaan tälläkertaa lähti Peppi, eli

FI MVA CLOUDMOORE BE MY LOVER.

Tämän hurjuuden rikoskumppanini

asui tunnin ajomatkan päässä, joten 

romut toiseen autoon ja taas matka jatkui.

Sää oli KURJA!!! Vettä tuli taivaalta kuin..

noh.. jääköön kirjoittamatta.

Etukäteen oli "forecan sedät" 

povanneet 3 pisaran verran vesisadetta

koko päiväksi. Jee.. hienoa! NOT!

sadekamppeita oli siis matkassa PALJON.

Yhden pysähdyksen taktiikalla,

ajettiin perille ja vettä tihuutti.. raahattiin

romppeet niin lähelle kehää kuin vain mahdollista ja

teltta pystyyn.. siinä vaiheessa alkoi nukkumatti lurkkia olalla ja

koputella ilkikurisesti että "nukuttaskos ?" Joo ois nukuttanu, mutta

nyt ei kerenny. Kahvikupit ja eväät kurvottiin ja taas

jaksettiin.

Corgi kehä alkoi ihan ajallaan, rikoskumppanin uros oli PU-2,

va-cacibin ja va-sertin kuorrutuksilla.

Peppi oli ainoa valioluokan narttu ja 

sai ERI 1 SA PN- 1 SERT CACIB JA ROP.

Arvostelut oli kiltit ja hienot.

Tuomarina Irlantilainen Anthony Kelly.

(Kuvannut Sari Kärki)

Ilo ylimmillään, Peppi sai sertin ja tuli siis Ruotsin valioksi,

sai viimeisen tavoittelemamme cacibin CIB:iä varten ja on nyt siis

vahvistusta vaille siis Norjan, Ruotsin, Pohjoismaiden, sekä

kansainvälinen muotovalio ja jo vahvistettu Suomen muotovalion titteli. 

Ryhmiä jäätiin odottelemaan ja niiden alku kesti ja kesti,

homma virui ja virui ja venyi ja paukkui.

Peppi pääsi 6 joukkoon, mutta 4 parhaan joukosta ryhmissä se tippui.

 Jei.. äkkiä kotimatkalle!

669km edessä jälleen..

Haaparannassa oli pakko pysähtyä murkinoimaan.

Mahat pullollaan jatkettiin matkaa ja

väsymystä yritettiin doupata kahvilla,

sehän teetti sen että pakko

oli pysähtyä wc reissuille, sekä itse ja tietysti myös koirat.

Rikoskumppanin silmät alkoi painaa ja

sain vihdoin ajaa minäkin.

Stoppi vielä ja omat kamat takaisin omaan autoon ja

viimeinen tunti kotimatkaa yön pimeinä tunteina, energiajuoman 

voimilla kotiin. Ja kotona olin 2 jälkeen yöllä.. 

eli meni siinä se 24 tuntia, edellisen yön parin tunnin unilla,

mutta menköön. Nukkumatti oli odottelemassa.. ei tarvinnut houkutella.

Sellainen oli se reissu.. 

juteltua tuli sen verran, että ääni meinas lähteä, 

mutta onneks ei lopullisesti! :D

(Kuvannut Sari Kärki)

Hyvin täyttyi tämän reissun toiveet ja tavoitteet!

Ja nyt voi Peppi oikaista ja alkaa kasvattelemaan

mahaansa.. nimittäin se on astutettu!

Mutta, siitä sitten joskus toisellakertaa enemmän!!!