Se, jos mikä on varmaa, kun on koirataloudesta kyse.
Vaikka Fanin pois meno löi ja kovaa,
on jatkettava vaan.
Itkut on itketty,
päivääkään ei ole mennyt, ettei Fani olisi ajatuksissa.
Aikaa, aikaahan se vie...
surutyö ja arjen askareissa yrittää muistaa,
että meitä on yksi vähemmän.
Mutta se siitä...
Kelit viilenee ja se tuntuu luissa ja ytimissä..
kuten näkyy.. päikkärit on otettava ihan
corgierror asennossa sohvalla,
tässä ala Bubba.
Neiti Pottunen tässä,
söpö kun mikä ja turkki on pehmeää pumpulia,
johon ikävä kyllä ulkoa piilottuu kaikenlaiset
neulaset, risut ... ei ihan kävyt sentään.
Neidissä on kyllä tehoa ja luonnetta,
vähän kysyy välillä hermoja,
mutta.. niinhän se aina kun on pentuja talossa.
Tästä mennään... seuraavaan kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.