Kantanarttuni, uskollinen ystäväni,
päivieni pelastaja
Fani mummu on poissa ...
Painoit pääsi käsilleni,
silmissäs jo pyyntö siinsi.
Siitä lupaus on koirilleni,
ennenkuin kipu sen ilmaan piirsi.
Lasken sut lentoon, päästän sut pois,
vaikka ilosi, hymysi tärkeä mulle ois.
Mut ei tää tähän vielä jää,
sukupolvissa näen silmien tuikkeesi tääl.
Nyt kauneinta matkaa,
hyvää unta,
nähdään me vielä,
elämäsi täällä, ei ollut vain unta.
Fania kaivaten,
Piia, perhe ja Cloudmoore corgit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.