Voihan viikarit!

Kuvaussessiomme sattui sitten juuri siihen aikaan,

jolloin ei pitäisi koskaan edes yrittää kuvata

pentuja!

Osasta ei kertakaikkiaan saatu seisomakuvaa,

joten osasta vain pääkuva.

Niihin on nyt tyytyminen.

Ulkoilukuvia on ajatuksissa ollut ottaa, 

mutta arki on ollut sen verran vauhdikasta, että

kamera jää aina sisälle, kun pentujen kanssa on pihalla.

Pennut täyttää perjantaina 8 viikkoa,

jolloin osa jo lentää pesästä suurta maailmaa valloittamaan.

Eli itku viikko minulle,

pentujen reppuja täytellessä,

sitä toivoo, että olisipa jokaisen pennun

elämä hyvää ja antoisaa.

Ja näin uskon, kaikkien kodit on vakuuttanut

minut siitä, että niitä odotetaan kovasti ja

tullaan rakastamaan varmasti.

Viimeinkin...

Tiedän että moni on oottanut pentujen kuvia

kuin kuuta nousevaa...vaan aina ei mene niinkuin strömsössä...

tässä blogissa taidettu sanoa aikasen monta kertaa.

Pentujen toivuttua ripulitaudista,

oli minun sairastuttava sitten kuumeiseen flunssaan.

Voimat oli totaalisen veks, kuume nousi ja laski,

pää oli kuin haminan kaupunki ja nenä vuoti kuin

pahanenkin seula.

Tauti jatkuu,  mutta kuume ei enää keiku

sellaisissa lukemissa, ettei tässä jo jotain sais perushommien lisäksi

aikaan.

Joten, niitä kuvia, niistä pirpanoista. Jotka tuntuu kasvavan sylistä ulos, vaikka

kuinka rutistaisin ja pitäisin kiinni.

Pennut jo yli 6 viikkoisia,

kuvitelkaa.. meillä on enää pari viikkoa yhteistä aikaa jäljellä.

Joten mielelläni vietän niitä pentujen 

keskellä istuskellessa.

Emosta vieroittautuminen on menossa,

Pipaa ei enää juuri kiinnosta muu kuin leikkiminen

pentujen kanssa.

Pennut muistaa silloin tällöin käydä ronkumassa maitobaarilla,

irtoaisko mitään... mutta aika nihkeää on.

Mutta niitä kuvia tulee nyt tässä...

aeka ihania eikö?!

5 viikkoiset ulkoilee!

Meillä siis ulkoillaan jo, säännöllisesti ja säällä kuin säällä.

Ulos onnistuu tosi tosi hienosti jo molemmat tarpeet ja pienet kuratassut ei malttaisi

töpötellä sisälle takaisin ollenkaan, 

reippaita pikku riekkujia.

Seuraavassa päivityksessä sitten nimiä...

niitä on jo!

Venähti 5 vikkoiseksi!

Niinhän siinä kävi, kun menee lupaamaan jotain, 

joku jää tekemättä. Tosin tälläkertaa blogipäivityksen työnsin 

ihan suosiolla sivuun, oli vähän kiirettä, väsymystä, huolta ja harmistusta!

Joskus sitä miettii, että kun yrität ja teet paljon asioita asioiden eteen,

ettei sitä ja tätä tapahtuisi, se tapahtuu kuitenkin ja jälkikäteen 

huomaa kuinka paljon turhaa työtä on tehnyt tai no turhaa ja turhaa,

kuka sen tietää, mutta ainakin voi sanoa itselleen, että yrittänyt on parhaansa.

Pennut sai jostakin vatsataudin.

Se alkoi oksentelulla ja sitä seurasi raju ripuli.

Päässä risteili ajatuksia suuntaan ja toiseen, mutta 

rajuudesta päätellen, se ei voinut olla muuta kuin tarttuva

vatsatauti.  Pentu toisensa jälkeen sairastui siihen.

Olivat kovin väsyneitä ja ruokahalutomia.

Onneksi onneksi pennut oli juuri oppineet juomaan vettä.

Joten juomaveteen nutrisalia.

Ruokaa tarjosin, laimennettuna riisillä ja tehobactia seassa.

Ruoka ei tuntunut kestävän sisällä, joten aloin laittamaan

kaikkia imemään yötä päivää 2 tunnin välein.

Emonmaito kesti sisällä.

 Pennut oli kuitenkin leikkisiä ja puuhakkaita.

Ettekä kuulkaa arvaa, mikä ilo voi syntyä 

kiinteästä pötköstä lattialla!!!

Syvä syvä huokaus... ja pikkuhiljaa kaikkien pentujen

mahat alkoi rauhoittua ja tilanne normalisoitua.

Tänään saatiin VIHDOIN otettua kuvia

pennuista. Voi sitä naurun remakkaa, kun pieniä yritettiin kuvata pöydällä.

Satakunta kuvaa otettiin ja onnistuneimmat tässä..

Nimet on edelleen työn alla, tänä viikonloppuna on tarkotius saada ne vihdoin valmiiksi.

Mutta tässä pienten 5 viikkoisten taistelijoiden kuvia.

Kaikkien painot on muuten ihan normaali lukemissa.

 

JA SITTEN, SEURAAVAAN KERTAAN...

ehkä jo ekan ulkoilun kuvia! :)