Olihan se, matka Tromssaan Norjaan.
Pitkään olin haaveillut ja suunnitellut tätä reissua. Ihan jo senkin puolesta,
että halusin nähdä ne maisemat. Enkä kyllä pettynyt.
Meno matkan tekoa hidasti Ylitornion jälkeen porot.
Jotka hönötti tiellä, eikä välittänyt autoista tuontaivaallista.
Muuten matka taittui oikein reippaasti.
Omat ja koirien ruokatauot ja vessareissut
rytmitti matkan ja tuli samalla jaloiteltua.
Kuvista ei oikein näe maisemien uljautta.
Käsivarren erämaa oli kaikessa "tyhjyydessään" jotenkin rauhoittavaa...
Kunnes valtavat vuorijonot alkoi siintää, alkoi jo sydän
pamppailla. Valtavia rotkoja koskineen täytyi ihan pysähtyä ihmettelemään.
Saavuimme Tromssaan yöllä ja tekikin mieli jo saada hieman unta palloon.
Aamuyöstä ehdittiin muutama tunti nukkua, ennenkuin lähdettiin näyttelypaikalle.
Edellisellä viikolla oli luvattu, lunta ja räntää ja vettä ja ties mitä...
kylmähän siellä oli, toki onneksi varustauduttiin toppatakein,
näyttelyalue oli hienohiekkainen kenttä ja siellä tuuli jatkuvasti.
Hiekka pölisi, sitä oli silmissä ja korvissa,
koirien tassut sen näköiset ettei niitä olisi ihan äsken pesty.
Pemuja oli ilmoitettu 13, tuomarina Rolf Blessing, Saksasta.
Mukanani oli siis kotoa Bubbis ja kasvattini Lara.
Seurailin kehiä useamman tunnin, ennenkuin pemut alkoi.
Isoa hämmennystä tuotti kehämme kehäsihteeri joka ei suostunut
puhumaan englantia näytteilleasettajille eikä huutanut englanniksi
koiria kehään, vaan norjaksi.
Ihan vaan jonkinverran ruotsia muistutti, että osasi suurinpiirtein
syöksyä kehään oikeaan aikaan.
Ko. kehäsihteeri puhui oikein sujuvasti kyllä tuomarin kanssa englantia.
Bubba, eli CLOUDMOORE HUBBA-N-BUBBA oli valioluokassa toisen uroksen kanssa,
ja tulokseksi VAL ERI 1 SA PU 1 SERT CACIB -> Joka tarkoitti sitä että
Bubban tittelirivi kasvoi 3 uudella tittelillä, Norjan muotovalio, Pohjoismaiden muotovalio
sekä Kansainvälinen muotovalio!
WUHUU!!! Voi ilonpäivää!!!!
Lara oli myös ilmoitettu valioluokkaan, sen että ehdin viedä Bubban takaisin teltalle ja
mennä Laran kanssa kehänlaidalle, kehäsihteeri itsepäisesti huuteli kehän laidalla
norjaksi koiria kehään, useat ulkomaalaiset ihmetteli tätä ja levitteli käsiään.
No juuri ja juuri ehdin Laran kanssa valioluokkaan,
jossa kehäsihteeri närkästyneenä nakkeli niskojaan.
Lara eli CLOUDMOORE ONCE UPON A TIME, tulos oli Val ERI 1 SA PN 1 SERT CACIB
-> näin ollen Larankin tittelirivi kasvoi Norjanmuotovalioon ja Kansainväliseen muotovalioon.
Wuhuu.. itku meinasi päästä.
Kiireen vilkkaa vaihdeltiin kehän laidalla tyttäreni Sinnan kanssa
numerot hihoihin ja mentiin kilpailemaan Rotunsa parhaasta.
Ja niin kävi että Bubba oli Rotunsa paras ja Lara Vastakkaisen sukupuolen paras.
Tuomari kertoi, että pitää Bubban väristä enemmän kuin vaaleasta Larasta.
Molemmat hyvin tasokkaita ja aivan rakastettavaa rotutyyppiä.
Tästä olen kyllä aivan samaa mieltä!
FI & S & N & NORD & CIB CLOUDMOORE HUBBA-N-BUBBA ja
FI & N & EE & LV & LT & CIB HEWJV-18 CLOUDMOORE ONCE UPON A TIME
Mutta näin näyttelyssä....
meillä oli varattuna Pelloon yöpyminen ja suomen peli alkaisi klo
21... joten kävin näyttelysihteerille kertomassa ettemme voi jäädä ryhmäkilpailuihin,
koska yöpaikkamme sisäänkirjautumien loppuu klo 21. ja pelikin vielä!! :D ;)
Haipakalla siis Pelloa kohti, joka sijaitsi suurinpiirtein puolessa välissä kotimatkaa.
Mikä ihanuus oli päästä pitkälleen,
suomen pelikin alkoi, yksi siideri toimi skumpan sijaisena ja suihkun jälkeen
minähän simahdin, juuri ennenkuin pelin voittomaali lyötiin, heräsin tyttäreni pitämään mekkalaan ja
nostin vain kädet pystyyn että jee ... Hyvä suomi, siellä ja täällä!
Eikä yöstä ollut minkäänlaisia muistikuvia aamulla.
Hyvä aamupala napaan ja matkaan ...
matka taittui mukavasti, vaikka liikennettä maanantaina riitti,
mutta kotona oltiin hyvissä voimissa ja ehjin nahoin.
Hieno reissu, niin tuloksien puolesta kuin muutenkin.
Tulipahan nähtyä tuokin paikka!
Ja luulen, että uudelleenkin mennään.
Kaikki odottaa uutisia Beeasta.
Beea on edelleen ihan yhdes koos. Massu on pikkuruinen,
joten mitään armeijajoukkiota ei odotella.
Liikkeitäkin tunnusteltu, mutta kovin hiljaista on.
Liekö niin paljon tilaa jollain ainokaisella siellä köllötellä?
Mutta, ei auta kuin odotella...
Lämpöjä mittaillaan, Beea syö vielä hyvin ja puuhailee omiaan,
ei mitään selviä merkkejä synnytyksestä.
Mutta nyt... seuraavaan kertaan!!!
