Fayn ja Benin pallerot 7 viikkoa!

 Tarkissa käyty, kaikki ok, 

kaikkien pikkupoikien kivekset ei ollut vielä 

asemissa, mutta ei hätää.

Ihanan reippaita pienet oli,

ja kuten emonsakin, ottivat automatkan 

hyvin lunkisti ja koko tarkin.

Pojat tietysti piippasi sirutuksesta ja

tytöt ei tuumanneet mitään.

Märät kelit vähän harmittaa, niin olis pentusten ihana ulkoilla

paljon, ei sillä, ulkoiltu on ja paljon, säässä kuin säässä, mutta

niin hyvältä ne päikkärit tuolla ulkonakin maistuisi, eikä sinne

viitsi jäädä nokosille kun on niin märkää.

Nyt rampataan sisään ja ulos, edes takas.

Sisäsiisteyden alkeet on hallinnassa.

Tässä kuvia, ensin 6 viikkoisista ja sitten 5 viikkoisista.

Kiirettä on pitänyt etten ole ehtinyt niitä tänne latailla aiemmin.

Kaikille on jo kodit valittuna.

Järjestys on  uros, narttu, uros, narttu, uros, uros, narttu, uros.

Siinäpä ihmeimmät

Suru puserossa!

RIP Essu ja Peppi

Kiitos tytöt tästä,

yhteisestä ajasta ja elämästä.

Tuli aika raskaan päätöksen,

tehdä palvelus viimeinen.

Nautittiin kesän viimeiset ja

yhteiset jätskit tässä,

ei hätää ei kiirettä enää elämässä.

Uni lempeä ja syvä sai teille yhdessä sylissäni tulla,

vain suuri ikävä ja kaipaus on enää mulla.

Tassujen töpinän kuulen mielessäni vielä,

vaikka tiedän että ootte jo siellä. Missä me

nähdään joskus vielä...

Hyvää matkaa Essu ja Peppi

Essu pian 12 v ja Peppi 9 v sairastelivat

reilun vuoden.

Tiedettiin tämän päivän tulevan, ennemmin tai myöhemmin.

Tytöt eli elämänsä kuin paita ja peppu,

aina yhdessä!

Siksi päätös, että ne saavat nukahtaa yhdessä,

jäätelön maku huulilla, turvallisessa sylissä.

Elämä muistuttaa taas tästäkin puolesta lemmikkien omistamisessa,

tulee tämäkin päivä kun joutuu tekemään vastuullisia,

lopullisia ja todella, todella vaikeita päätöksiä.

Essu ja Peppi on esimmäisiä kasvattejani corgeissa,

joten kun ne on nähnyt syntyvän ja nyt kuolevan,

muistui mieleen paljon paljon elämän varrella koettuja asioita

niiden kanssa, iloja, suruja, opettavasia kokemuksia,

ylpeyttä, onnistumista, ja sitten sitä surua ja murhettakin.

Niin kiitollinen yhteisistä vuosista,

muistinkin kiittää tyttöjä niistä.

Mutta, elämä jatkuu... ja siitä ensikerralla enemmän.

Kevät kääntyi kesäksi!

Niin ne on nämäkin naperot jo 3 kk.

Jokunen aika sitten otettuja kuvia Pepitan ja Saken pennuista,

jotka vähän niinkun jäi kotiin roikuskelemaan.

Yllä ja pari kuvaa alla, on Monty, Mo, Motukka, Mötykkä.

CLOUDMOORE BURN-BURNS-BURNT/ uros

(Multi Ch  Promisehill Ei suurempaa suudelmaa - Cloudmoore Chilipepper)

Monty on tästä parivaljakosta se rauhallisempi,

tuumailevampi, nauran aina sen haukunta äänelle, huvittava,

Monty on harkitsevampi kuin siskonsa ja jotenkin hirveesti tykkään siitä.

 

Tässä Montyn sisko, Maggie, Mags, Mägy, ...

CLOUDMOORE FIERY-FIERIER-FIERIEST/ narttu

(Multi ch Promisehill No Greater Kiss- Cloudmoore Chilipepper)

Maggie on tämän kaksikon aivot, tosin, niitä vois käyttää joskus 

paremminkin, kun tihutyöläisten työnjohtajan apulaisen sijaisen virkaan.

Pikkunen villipeto se on, mielistelijä, uimamaisteri ( käy heittää uiden järvessä hyvänkin lenkin),

ja luonnetta on, kun päättää ettei hihnassa liiku, niin ei. Ennemmin tulee takajalat suorana perässä, jos yrittää hihnasta vähän kiskoa, että alahan nyt tulla sieltä. Neitille pitää sanoa, tulisitko nyt, niin johan tulee.. pari metriä, istuu taas ja kattelee taivaita ja taas pitää sanoo, tulisitko nyt... että semmosta.

Ihanista kesäkeleistä on nautittu, oma nahka on ottanut väriä, naurettu mun rusketusraidoille..

noh, välillä vähän paloraidoillekkin, on vähänkaikenlaista .. riippuen vaatetuksesta. 

Näyttelytkin taitaa päästä käynnistymään,

innolla odottelen syksyä, ehkä sitten pääsen jo minäkin.

Meillä onkin pieni laumallinen odottelemassa näyttelyyn pääsyä..

Millie, Bambi, Bella ja katsotaan koska Monty ja Maggie aloittelee uraansa.

Mutta, siinä vähän jotain.

Joten katsellaan, josko uutta tekstiä saisin aikaiseksi vähän vähemmällä välillä, 

ja siitä sitten ensikerralla!

Pysykää terveenä!

Kööri!

 4 viikkoisten kööriläisten kuvia.

Viikarit syö ja nukkuu,  leikkii ja painii.

Ääntäkin lähtee, mielipiteet sanotaan ihan ääneen.

Syliin halutaan ja kun siivotaan, siivotaan ihan porukassa, kaikki

hyppii pissa alusten päällä ja papereilla, kun niitä pitäisi siivota pois.

Härdelliä riittää.

Tässä kuvat:

Tricolour pojat

                                                                           Punaiset tytöt 

                                                                         Tricolour tytöt

Kotiasioita mietitään pää savuten.

Paljon mahtavia koteja odottaa omaansa,

valitettavasti en saa riittämään mitenkään kaikille, mutta

sen mukaan kodit valitaan, millaisen kodin kukin pentu tarvitsee.

Jääkö joku kotiin, tai meneekö sijoitukseen,

aika näyttää.

Jokunen jää sivuun seurattavaksi.

Pian pääsee pennutkin nuuskuttelemaan ulkoilmaa ensimmäistä kertaa.

Reippaita pikku kiitäjiä ne onkin, hienosti osaavat tehdä tarpeet sinne minne pitää ja

pesä ( pedit) pysyy puhtaana.

Lisäruoka maistuu hienosti, madotukset sujuu ja päivät kuluu aivan liian

nopeasti... pennut jo 4 viikkoa, joten alan polkea aikajarrua.

Aamukahvittelut kuuluu silloin tällöin kuvioihin, riippuen aamujen

kiireestä. Viikonloppuaamuina istun pentujen keskellä höyryävä

kahvikuppi kourassa nauttimassa pienten seurasta, 

maistaneet jo ovat, mikä siellä kupissani tuoksuu.. lämmintä maitokahvia.

Kaikki kiipeää vuorollaan syliin ja nukahtaa sitten silittelyjen saattelemana siihen

vierelle. 

Talven selkä on taitettu ja kellojakin siirretään viikonloppuna, ehkä se kesä sieltä tulee,

aurinko lämmittää kasvoja ulkona ihanasti ja tiedossa on paljon

pihapuuhia keväälle. 

Mutta, yritän pian ilmoitella kotiehdokkaille,

kuka pääsee pentua katsomaan jos pääsee.

Korona vaikeuttaa tätäkin tilannetta, paljon.

Pysykää nyt kotona, välttäkää tapailua, pysykää terveenä ja turvassa!

Ja nyt seuraavaan kertaan,...

Joko se ois kevät?

 Niin oisko, vois olla... aurinko, lämpötilat päiväs aikaan

plussalla ja linnutkin laulaa.

Olis jo aikakin, talvi on ollut hurrrrjan pitkä, pimeä ja raskas.

Piipahdettiin pihalla räpsäsemässä meidän nuorisosta muutama

kuva.. tässä niitä.

Millie eli CLOUDMOORE SO BOO-TIFUL

( CH Annlines Im Dressed In Black Velvet x Cloudmoore Diamonds-R-Forever)

Pian 7 kk Millie on ihanan rauhallinen, vaikka nuori villikko onkin.

Rakastettava ja sydämellinen tyttö, 

tykkää kaikista.

Tässä on pikku Bella, eli CLOUDMOORE JINGLE BELLS

( Ch Annlines Let Me Catch A Dream  x  Cloudmoore Singin In The Rain)

Pikku Bella on 3 kk kekseliäs mutta niin herttainen sydänkäpynen.

Tässä on Bambi eli ANNLINES BEAUTY OF THE NIGHT

( Ch Aberlee Follow That Dream  x Ch Annlines Im Dressed In My Own Design)

Bambi on n 4 kk, mutta sen nimen ei kannata antaa hämätä,

tässä tättähäärässä riittää sähinää, vauhtia ja söpöyttä.

Sen leikkipainin äänet muiden kanssa kuulostaa lähinnä

"pussipirun" ääntelyltä. Erityisen hauska päänkeikuttelija tyttönen.

Neitoset kasvaa yhdessä ja odotellaan kovasti koska päästään näyttelyyn.

Tällähetkellä korona tilanne ei kyllä hyvää lupaa.

Harmittaa ja suututtaa suunnattomasti ajattelemattomat ihmiset, jotka ei 

ajattele tässä tilanteessa omaa napaansa pidemmälle.

Mutta se siitä, en halua edes aloittaa asiasta sen enempää, koska 

suorastaan kiehun tästä tilanteesta.

Kotona on Pepitan vierellä 8, vajaan viikon ikäistä pentua,

niitä katsellaan ja tutustutaan kaikessa rauhassa, ennenkuin alan koti asioita edes ajatella.

Mutta ehkä niistä seuraavaan blogikirjoitukseen!

Pysykää terveenä.

Ja nyt, seuraavaan kertaan!