Ompun pennut 1 viikkoa!

3 vuorokautta!

Pentuset 3 vuorokautta vanhoja,

syövät ja nukkuvat = kasvavat.

Painot on hienossa nousussa, kaikki on jämäköitä ja

hyvä kuntoisia.

Ompulla riittää maitoa.

Rouva Omppunen on tottunut varsin kuninkaalliseen

palveluun ja odottaa sen jatkuvan edelleen.

Ruoka on tarjoiltava pentulaatikkoon,

rouvan imettäessä pentujaan.

Ensimmäisenä syntynyt tumma uros pentu,  rennosti, maha pullollaan.

 Pentulaatikossa vallitsee pääosin rauha ja hiljaisuus.

Hetkittäin joku saa kilarit, jos maito ei ala herua sillä räpäyksellä

kun on alkanut imeä.. 

temperamenttia?

 

 Omppu ja pennut siirrettiin pentukehikkoon. On enemmän tilaa kun synnytys kaukalossa.

 

 Lämpötilaa on jo vähän laskettu,

Omppu viihtyy pentujen vierellä hyvin.

Ja on edelleen erittäin hyvä emo ja ottaa kaiken niin lunkisti.

6 pentua ja 4 pennun päät näkyvissä..

 Pahin väsymys alkaa hävetä päästä,

vaikka unet vielä kovin katkonaisia öisin onkin. Kun on vaan pakko

varmistaa, että kaikki on hyvin ja kaikki pääsee nisälle.

Neljän päät..

Ajatukset Ompun synnytyksetsä pyörii vieläkin päässä,

niin paljon olisi voinut mennä vikaan, mutta onneksi

meni niin kuin meni. 

Ehkä jossakin muussa tilanteessa, olisin ollut hätäisempi

ja huolestuneempi, soittamaan eläinlääkärin avuksi.

Onneksi pennut oli terveitä ja jämäköitä kestämään

rankan synnytyksen. 

Omppukin on oikein hyvässä kunnossa ja

hoitaa pentujaan kuin olisi tehnyt sitä ennenkin.

Nyt keskitymme pentujen kasvamiseen,

varauksia ei anneta vielä moneen viikkoon.

 

Ompun synnytyskertomus

Tapahtumarikas viikonloppu takana,

omat silmät väsymyksestä vieläkin niin sumeana,

ettei tässä silmälasit enää auta, uni ehkä paremminkin.

Vaikka hurjan urakan oikea tekijä onkin Omppu.

Niinkun harva synnytys, niinkuin ei tämäkään, mennyt

synnytysoppaiden mukaan, joskus kannattaa

luottaa ja kuunnella narttuaan.

Kun sen hyvin tuntee, siitä näkee paljon asioita,

joita on hankala jännittyneenä ja joskus huolesta hermostuneenakin

vaikea lukea oikein.

 

Ompun lämpöjähän mittailtiin pari kolme kertaa vuorokaudessa jo muutaman viikon

ajan, itse odottelin synnytyksen käynnistymistä viikonlopulle,

vaikka 63 kvrk olisi seuraavan viikon keskiviikolle.

Ensikertalaiset usein synnyttää aiemmin.

Perjantai iltana puoli 9 aikaan, lämmöt oli 37,3. Onneksi tavarat oli laitettu

valmiiksi, tarvitsi siis laittaa yöksi kello soimaan useampaan kertaan,

ihan varmuuden vuoksi, jos hiljaisempana hetkenä sattuisi nukuttamaan.

No, eipä juuru nukuttanut ei.. 

Klo 5 lämmöt putosi 36,8 asteeseen pysytteli matalana ja 37 tuntumassa 

päivään asti, puolen päivän jälkeen lämmöt keikkui 37,5. Sitten ne jälleen vähän laski ja

alkoi nousta kohti normaalia myöhemmin illalla. 21.30 ulkona

se yritti tikistellä kakkaa ja kulki selkä köyryssä. Tästä aina tiedän,

että nyt se on menoa.

Näkyvämmät supistukset alkoi.

Niitä tuli harvakseltaan ja Omppu oli tapansa mukaan

rauhallinen. Toki melko väsynyt maraton avautumisvaiheesta.

Tässä vaiheessa se alkoi katsella vesikupin lisäksi jotan muuta,

tarjosin laktoositonta kermaviiliä ja raakaa kananmunan keltuaista, ripaus sokeria.

Ja Omppu kiskaisikin sen mielellään. Omppuhan oli viimeisen 

viikon kantoajastaan syönyt todella huonosti.

Tämän jälkeen se otti kunnon unet.

Heräili, kävi ulkona jonka aikana voimakkaat

supistukset alkoikin, ensimmäinen pentu, uros syntyi 01.19,

se tuli takajalat edellä ja teetti töitä Ompulla ja minulla,

että ulos saatiin. Omppu otti rauhallisesti apua vastaan.

Pentu kuivailtiin ja osoittautui oikein pontevaksi.

Omppu rauhoittui jälleen huilaamaan ja ottikin unet.

Heräsi, käytiin jälleen ulkona, jossa voimakkaat supistukset alkoi ja

vähän yli klo 4 syntyi narttu pentu pää edellä.

Olin vähän huolissani, kun synnytys ei joutunut nopeammin,

mutta jotenkin Omppu oli niin varman oloinen tekemisistään ja

ei vuotanut vihreää, eikä sikiönesteitä valunut.

Nukkui jälleen kunnon unet ja sama alkoi alusta,

käytiin ulkona ja heti sen jälkeen alkoi voimakkaat supistukset ja

narttu pentu syntyi 8 maissa.

8.40 tulikin sitten vauhdikkaammin uros pentu.

ja sitten taas sama, Omppu otti unet ja ulkoilun jälkeen

alkoi voimakkaammat supistukset n klo 11 ja tunsin vain 1 takajalan ja hännän.

Teetti kovasti työtä että sain varovasti etsittyä toisen jalan 

ja niistä sitten napakammin kiinni. Pennun jalat oli ihan valkoiset

ja vetelät. Pikkuhiljaa avitin pentua liukuvoiteen avulla ulos.

Se oli suuri pentu ja kuollut.

Supistelut jatkui pennun syntymän jälkeen ensin harvakseltaan ja

voimistui sitten ja  

vaille 1 päivällä syntyi narttupentu.

Jälleen Omppu asettui nukkumaan, 

massua tunnustellessa tuntui "jotain" ja

tyttäreni sanoi, että kun hän silitteli siitä,

se muljahti.  Epäilin hetken, että jos se on virtsarakko ja

heilahti Ompun saadessa vielä jälkisupistuksia.

Omppu jälleen heräili uniltaan ja käytiin taas ulkona.

Mitä mitä? vielä?

Voimakkaat supistukset alkoi jälleen ja 14.40 syntyi

takajalat edellä narttupentu,

joka oli vetelä.

Haukkoi henkeään ja oli vaalean värinen.

Nuorin tyttäreni on seurannut meillä pentujen syntymää

pienestä saakka ja hänestä  onkin suuri apu aina.

Putsasin imulla pennunsuun ja nenän.

Hyvin harvakseltaan haukkoi henkeä ja olin epäileväinen

jaksaako se elää? Tyttäreni sanoi, että minä haluan auttaa ja yrittää

edes. Ja annoin auttaa, tarmokkaasti lämmin vesi pakkauksen

päällä hän hieroi pentua pyyhkeellä puolisen tuntia ja kokoajan pentu hengitti

tarmokkaammin ja alkoi toipua.

Pentu annettiin emolle ja muiden pentujen joukkoon,

jossa se pikkuhiljaa alkoi piristyä. Ensin se ei innostunut imemisestä,

mutta muutama tunti myöhemmin tarttui nisään ihan itse ja

oli kuin kaikki muutkin pennut, ponteva ja jäntevä.

No.. matka oli pitkä ja raskas.

Synnytyksen aikaan, minulla kävi ajatuksia siitä, että alanko soitella

apua eläinlääkäriltä, kun synnytys on "hidas",

mutta päätin sitten luottaa Omppuun. Tämä on sen "tyyli".

Hyvä niin, homma hoidettu ja nyt ihmetellään uusia elämän alkuja.

Omppu pääsi pesuille ja vaihdeltiin puhtaat aluset.

Voi sitä Ompunkin katsetta, kun se rauhoittui katselemaan

pentujaan!  Palkaksi paistettiin voissa, iso läjä verilettuja,

Ompulle!

 

 

 

Lähellä ollaan!

 Ihana aurinko on antanut nauttia kevätkeleistä!

Niistä on nauttineet myös koirat.

Ihana lämpö.. kuvassa Peppi.

Ompun maha on pyöristynyt entisestään.

Tyypit myllää mahassa niin, että välillä Omppukin kääntyy katsomaan

mahaansa päin, että "mitä ihmettä te siellä teette? "

Massun kasvu on vienyt ruokahaluja, ei kertakaikkiaan ole

tilaa. Kaupasta on tuotu kaikenlaisia herkkuja,

jotka maistuisi hotkimalla normaalitilassa.

Rappuset ulos ja sisään tuottaa ongelmia,

joten Omppu jää odottamaan palvelijan kantoapua.

Ompun elämä onkin varsinaista hiljaiseloa, rauhallista ja

palvelu pelaa -pimpelipom!.

H-hetket alkaa kuitenkin olla lähellä, eikä jättimahaa joudu

enää kantamaan pitkään.

 Joko viikonloppuna, joko alkuviikosta vai meneekö keskiviikolle asti? 

Kalenteri on raivattu menoista ja rauhoitutaan odottelemaan.

Lämpöjen mittaukset on jo aloitettu.

Termari odottelee kuumaa kahviaan sitä yötä varten,

kun alkaa tapahtua. Sellainen tapa kun on tullut, että jos yötyöksi menee

(niinkuin aina) olen keitellyt myöhään illalla ison termarillisen kahvia,

jolla douppaan itseäni jaksamaan pitkän ja piinaavan yön.

Jotain pientä tekemistä, ehkä kuva-albumien siivoilua.

Puhelimeen hälytykset lämmön mittausajoista.

Ja ehkä vähän varuiksi jotain valmiiksi, jos auton rattiin

tarvii yöllä lähteä ajelemaan eläinlääkärin pakeille.

Mutta, nyt se on seuraavaan kertaan.. onko siihen mennessä jotain jo tapahtunut?

Ihana ihana aurinko!!!

Auringon ihanista hellivistä säteistä on nautittu,

Omppukin lepuutti jalkojaan ja otti päikkärit terassilla auringon lämmössä.

Omppu on ollut väsynyt, eikä ihme.

Masu pullottaa jo komeasti.

Ruoka maistuu mainiosti ja ulkona pitää piipahtaa tuontuostakin,

maha painaa jo.

Hellyyttä ei voi saada koskaan liikaa,

massun silittely ja köllöttely selällään sohvalla on 

aina toiveissa.

Ompulla on menossa jo 46 kantovuorokausi,

yli 6 viikkoa jo.

Reilu pariviikkonen vielä.

Synnytyslaatikko on pesty ja laitellaan paikoilleen,

iso läjä pyyhkeitä kuivumassa ja kaikki tykötarpeet alkaa taas

etsiytyä paikoilleen. Pian on aika jännittää.

Itse olen yrittänyt pitää huolta siitä, että tulisi levättyä ja

nukuttua kunnolla. 

Jaksaa yövalvomiset ja jännityksen.

Mutta nyt, seuraavaan kertaan...