Pian on meillä luopumisen tuskaa.
Kaksinkerroin.
Ensiviikonloppuna Jönsteri riiviö
on jo 8 viikkoa ja
valmis maailman tuuliin.
( Jönsterille on siis löytynyt isosta joukosta hyvä koti!,
kiitos kaikille kiinnostuneille, Cloudmoore corgeja on
suunnitteilla alkuvuoden puolelle!)
Samaan syssyyn, myös Susu emo muuttaa omaan kotiinsa ja
tämä kersanttikaroliina pääsee
pitämään oman perheen "pojista" taas huolta.
Jönsteri tulee pärjäämään varmasti
hienosti. Sillä on ISO luonne,
se sanoo mitä se haluaa.
Se on sen verran vauhdikas yksilö,
että sen omistajilla
on varmasti työtä pysyä sen perässä.
Jönsteri on myös mitä hellyyttävin ja rakastettavin koiranpoikanen.
Sen suklaasilmät ja kallisteleva pää, tarkkoine korvineen
vetää kyllä kovimmankin sydämen pehmeäksi.
Ja, kuten kerroin, luonnetta riittää.
Välillä vauhdikas emo Susukin on helisemässä kakaransa kanssa,
tosin Susu useinmiten villiintyy itse mukaan
samaan remuun ja mitäs sitten...
pois alta risut ja männynkävyt.. sitten mentiin
Nyt kun Jönsteri on ollut ainokainen pentu,
on Susulla ollut kova työ opettaa sille sosiaalisia taitoja.
Elämä varmasti opettaa vielä,
kun se tulevaisuudessa kohtaa muita koiria.
Mutta, yhtään se ei ainakaan osaa "pelätä" tai väistellä isojakaan
koiria, sillä Pauli eli PÖÖ on ollut tekemisissä sen kanssa päivittäin paljonkin.
Pöön mielestä se on kuitenkin vähän ällö,
vaikka intoutuisikin sen kanssa leikkimään ulkoiluilla.
Pikku Jönsterihän on jo melko haka
noissa sisäsiisteys hommissa,
liriä tulee vähän sinne ja tänne,
mutta se osaa pyytää ulos ja tekeekin molemmat
tarpeensa silloin ulos.
Mutta, tässä Pikkuinen kookinpoikanen
on jouluisissa tunnelmissa ja
toivottaneekin meidän muiden kanssa kaikille
oikein ihanaa joulumieltä!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.